Pennut

Päivitän tätä sivua siten, että uusimmat kuulumiset ovat ylinnä ja aiempia kuulumisia voit selailla menemällä sivuja alaspäin. Päivitykset alkoivat pentujen syntymäpäivänä 26.6.13. Parempi keino päivittää pentujen kuulumisia on vielä hakusessa...


Pennut seitsemäntoista viikon iässä 23.10.13

Kuten tuossa aiemmin olen jo kertonut, kaikki muut paitsi Carmen ovat muuttaneet uusiin koteihinsa. Carmenia harkitsemme omaksi kissaksemme. Santtu yritti availla ovia meillä, mutta ei aivan onnistunut. Nyt kuulin uutisia, että uudessa kodissaan Santtu avaa ovet hienosti.
Carmen painoi 17. viikon iässä 1720gr, kovasti raaka liha edelleen maistuu, raksuihin ei ole koskenut lainkaan.

Tämän pentueen kuulumiset taitavat päättyä tähän. Kirjoittelen kyllä silloin tällöin jotain kuulumisia ja laitan kuvia Carmenista....


Pennut kuudentoista viikon iässä 16.10.13

Carmen painoi 1590gr ja Santtu 2050gr.

Santtu muutti uuteen kotiinsa Turkuun lauantaina 19.10. Kova ikävä on vilkasta Santtua. Nyt mieheni jäi ilman saunakaveria, Santtu tykkäsi olla saunan lämpimässä, hetkeksi poistui paikalta kun vettä heitettiin kiukaalle. Toivottavasti Santtu sopeutuu uuteen kotiinsa hyvin.

Jokohan tässä Carmen hyvästelee Santun....?

Viimeisiä kuvia Santusta....

Mitähän tuolla tapahtuu, ihmettelee Carmen......


Pennut viidentoista viikon iässä 9.10.13.

Pentujen painot: Essi 1665gr, Carmen 1494gr, Santtu 1898gr ja Mersu 1480gr.

Kävin pentukatraan kanssa teosterokotuksella 9.10. Kaikki sujui nyt paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, Carmenkaan ei pahemmin arastellut piikkiä. Pentujen rekisterikirjoihin liitettiin sirutustodistus, sekä merkittiin molemmat rokotukset yms.
Esmeralda, Essi tyttö läksi sitten ensimmäisenä uuteen kotiinsa Kirkkonummelle perjantaina 11.10. Hän saa kaverikseen uroskissa Elmerin, joka on suklaa burma. Perheessä on myös koira. Toivotaan, että Essin elämä uudessa kodissa sujuisi hyvin. Odottelen perheeltä viestiä kuinka on mennyt. Haikea mieli kun Essi lähti. Pennuista luopuminen onkin se kurjin juttu tässä kasvatuksessa. Ei mahda mitään, kaikkiin pentuihin kiintyy kovasti....

Tässä kaikki pennut vielä yhdessä, Essi kurkkii pöllönpesästä...
Essi tähyilee jo tulevaisuuteen...

Mercedes, Mersu tyttö läksi uutta kotia kohti lauantaina 12.10. Mersulla olikin pitkä matka edessä. Ensin Mersu matkasi Muurameen, jossa perhe yöpyi. Sitten sunnuntaina matka jatkui kohti uutta kotia Ilomantsia. Sain jo viestiä sieltä, että Mersulla mennyt suhteellisen hyvin. Mitä nyt pitää paikat tarkkaan tutkia ja sähistä varmuuden vuoksi vanhemmalle uroskissalle....Täytyy tunnustaa, etten ilman kyyneleitä selvinnyt lauantaina, kun Mersu lähti pois....




Pennut neljäntoista viikon iässä 2.10.13.

Pentujen painot: Essi 1535gr, Carmen 1385gr, Santtu 1725gr ja Mersu 1385gr.

Santtu taiteilemassa ....

Takka nyt ilman tulta...

Mieluisa paikka pennuille kuitenkin on lämmitellä tässä...

Pentuja on jo käyty katsomassa, joten toivotaan että uudet kodit löytyvät. Isompi postaus ja kuulumiset sitten kun käymme tehosterokotuksella 9.10.13.


Pennut kolmentoista viikon iässä 25.9.13.


Pentujen painot: Essi 1420gr, Carmen 1280gr, Santtu 1597gr ja Mersu 1300gr.

Erilaisia nukkumatyylejä:



Pennut rymistelevät alakerran portaat alas ( ja ylös) kuin ravihevoset. Vaikka ulkona on kovin koleaa, niin alakerrassa on mukavan lämmintä. Varaava takka on saatu toimimaan, joten siitä riittää lämpöä vielä seuraavana päivänäkin. Pentujen tassuille takan päällinen on ehkä liian kuuma, koska sieltä pyritään poistumaan heti tassuja hassusti nostellen. Sen sijaan aikuinen kissa Elli viihtyy mainiosti takan jälkilämmössä...


Pennut kahdentoista viikon iässä 18.9.13.


Pentujen painot: Essi 1305gr, Carmen 1135gr, Santtu 1435gr ja Mersu 1196gr.

Edellisessä postauksessa oli paljon tekstiä ja tietoa Burmien terveysasioistakin. Nyt kuulumisina pelkästään kuvia.

Siskokset...
Mersun eleganssia...
Essi mietteliäänä...
Mersun katse...
Mersua haukottaa...
Lähikuvassa Carmen...
Essiä väsyttää...
Olen Ilveksen sukua...
Hurmuripoika Santtu...


Pennut yhdentoista viikon iässä 11.9.13.


Pentujen painot: Essi 1130gr, Carmen 1030gr, Santtu 1270gr ja Mersu 1070gr.

11.9.kävimme ensimmäisellä rokotuksella. Rokotus sujui aika mukavasti, tosin Santtu ja Carmen pistivät hieman vastaan. Piikki takalistossa ei kai tuntunut mukavalta. Sirumerkintään käytetty neula näytti tosi suurelta, mutta se "mojahti" kaikkiin pentuihin nopeasti ja vaivatta. Pentutarkastuksessa ei ilmennyt mitään erikoista, mm. kaikkien pentujen purenta on erinomainen eikä sisäelimissäkään ulkoisessa tarkastuksessa ilmennyt mitään huolestuttavaa. Santtu ontui vasenta etujalkaansa, oli ilmeisesti rojauttanut leikkien tiimellyksessä korkealta. Ell tutki jalan eikä huomannut siinä mitään murtumaan viittaavaa, todennäköisesti on kysessä lihasvenähdys, joka paranee ajan kuluessa.

Rekisterikirjat saapuivat 13.9. Kissaliitolta. Jokaisen pennun rekisterikirjassa ensimmäisellä aukeamalla nimen, rekisterinumeron ja syntymäajan jälkeen on merkintä että "Status has been confirmed by official DNA test results of the cat or its ancestors". Tämä tarkoittaa sitä, että pentu on joko testattu GM2 negatiiviseksi tai esivanhemmat ovat testatut GM2 negatiivisiksi. Rekisterikirjan keskisivulla pennun nimen jälkeen on merkintä (DNA GM2 N/N) tarkoittaa, että pentu on GM2 negatiivinen.

Pentujen isä Flea`s Motu Napenape on testattu GM2 negatiiviseksi, pentujen emo Birginella`s Sarah Nita on sukutaulun perusteella GM2 negatiivinen.

Burmien GM2 Gangliosidoosi on progressiivinen neurologinen sairaus. GM2 virhegeenin pentu voi saada molemmilta vanhemmiltaan, sen takia geenitestin teettäminen kasvatuskissoilta on ehdoton sairauden estämiseksi ja leviämiseksi.

***** Kun kirjoitan tätä postausta (auttamattoman myöhässä) on Santun jalka jo tervehtynyt normaaliksi.

Carmen, Santtu ja Essi mielellään jo muuttaisivat uusiin koteihin tehosterokotuksen jälkeen, joka on viikolla 41.


Santun uni....
Rajun tiimellyksen jälkeen uni maittaa kaikille.....


Pennut kymmenen viikon iässä 4.9.13.


Pentujen painot: Essi 1040gr, Carmen 960gr, Santtu 1155gr ja Mersu 973gr.

Santtu poika on painavin, hänelle maistuu ihan kaikki ruoka mitä tarjoan. Raaka jauheliha, siansuikaleet, RC:n Babycat 34 kuivamuona yms. Olen yllättänyt hänet syömästä myös aikuisten raksuja! Ainoastaan Essi on syönyt myös Babycattia, muut nuuhkaisevat vain kuppia ja lähtevät menemään.

Santtu 10 viikon iässä.

Hurmaava Carmen.

Emo Nita pentuineen.

Kuvassa kissoja kolme sukupolvea: Nita, Nitan emo Fia (ruskea burma) ja Nitan pennut.



Pennut yhdeksän viikon iässä 28.8.13.


Pentujen painot: Essi 935gr, Carmen 850gr, Santtu 1000gr ja Mersu 895gr.

Pentujen vilkkaus ja vauhti vain kovenee. Kaikki ovat kovia hyppimään, ja varsinkin kiipeilypuusta. Poistimme kiipeilypuun ylimmät "pedit", etteivät pennut hyppiessään esim. vahingoittaisi raajojaan.


Suloinen ja tempperamenttinen Carmen (Carmencita) etsii uutta kotia. Carmen on kilpikonna burma ja väri aikuisena on tummanruskea ja oranssi. Oranssi voi olla joko tummaa ja/tai vaaleaa ja esiintyä laikkuina ja/tai sekoittuneena.

Suloinen Essi (Esmeralda) on erinomainen hyppääjä, ja etsii uutta kotia. Essi on sinikilpikonna burma. Essin väritys on aikuisena siniharmaa ja vaalea aprikoosi. Aprikoosi voi olla joko tummaa ja/tai vaaleaa ja esiintyä laikkuina ja/tai sekoittuneena.

Santtu (Santiago) on erittäin vilkas touhuaja ja luonteeltaan lempeä kissa. Santtu on punainen burma ja aikuisena väri on oranssinen. Santtukin etsii uutta kotia. Viimeisessä kuvassa näkyy hyvin Santun väri.
Santun myyn lemmikkitasoisena, koska hänellä on pieni häntävika, häntäknikki. Kyseinen knikki ei aiheuta kissalle minkäänlaista vaivaa tai kipua.

Mersu (Mercedes) on creme burma. Mersu on luonteeltaan lempeä kuten emonsa Nita. Mersun väri on kermamainen vaalean aprikoosin sävyinen / vaalea beige.



Pennut kahdeksan viikon iässä 21.8.13.


Pentujen painot: Essi 801gr, Carmen 756gr, Santtu 870gr ja Mersu 802gr.

Pennut valloittivat noin seitsemän viikkoisina kiipeilypuun korkeimman kohdan. Myös pöllönpesässä on nukuttu. Onneksi meidän kiipeilypuu ei ole kattoon saakka, saattaisivat satuttaa itsensä, jos hyppäisivät alas lattialle korkealta. Pennut juoksentelevat asunnossamme aika rajua vauhtia, samaten hypellään ja kiipeillään minne vaan mahdollista. Yhden viherkasvin olohuoneesta jouduin siirtämään yläkerran huoneeseen, koska siitä alettiin kiinnostua jo siinä määrin, että oksia katkeili.

Monta kertaa olen saanut hakea pennut alakerrasta, jonne luikahtavat ihan huomaamatta. Siellä kun ei pitäisi oleskella ollenkaan remontin takia. Juuri nyt siellä asennetaan seinälaattoja ja sitä ennen piti porata hormia varten reikä seinään. Meille tulee alakertaan varaava takka, joten luulisin että syksy- ja talviaikaan kissamme tykkäävät lämmitellä takan päällä. Alakerran oven edessa on nyt tuoli kahvan kohdalla, niin etteivät edes aikuiset kissat pääse sinne.

Santtu ja Essi "kaulailemassa"...

Carmen ja Mersu ähisemässä...

Santtu ja Essi, Carmen taustalla...

Mersu mietteliäänä...

Kolme sukupolvea: Santtu nukkui Fia mummon kanssa kiipeilypuussa, Nita emo tuli huolehtimaan...

"Pöllönpesän" uusi asukas Carmen...


Pentujen viralliset nimet:

Päädyin tällä kertaa espanjankielisiin nimiin. Olen opiskellut espanjan kieltä ja pidän kielestä.

FI* Birginella`s Mercedes (creme tyttö); Nimi tarkoittaa espanjankielellä armeliasta, armollista ja onnellista.

FI* Birginella`s Esmeralda (sinikilpikonna tyttö); Nimi tarkoittaa espanjankielellä smaragdia. (Smaragdi on silikaattimineraali beryllin vihreä värimuunnos) Se on jalokivi ja sitä käytetään korukivenä.

FI* Birginella`s Carmencita (kilpikonna tyttö); V. 1894 USA:ssa tehtiin lyhytelokuva nimeltään "Carmencita", jossa esiintyi samanniminen Sevillassa syntynyt tanssijatar. Bizetin säveltämässa oopperassa tanssii myös Carmen.
Carmen nimi juontuu latinankielestä, joka tarkoittaa laulua, säveltä ja runoutta. Sillä on myös juurensa englanninkielessä sanassa Charm, joka tarkoittaa lumousta, viehätystä ja verbinä vastaavasti lumota, hurmata yms.

FI* Birginella`s Santiago (punainen poika); Nimi on espanjankielisissä maissa yleinen sekä etu- että sukunimenä. On myös useita Santiago nimisiä paikkoja/kaupunkeja.

Pennut vasemmalta oikealle, Santiago eli Santtu, Carmencita eli Carmen, Mercedes eli Mersu/Meri ja Esmeralda eli Essi.


Pennut seitsemän viikon iässä 14.8.13.


Pentujen painot: Sinikilpikonna tyttö Essi 700gr, kilpikonna tyttö Carmen 670gr, punainen poika Santtu 735gr ja creme tyttö Meri 690gr.

Olen jo useamman kerran hakenut pennut juoksemasta alakerrasta. Siis portaat alaspäin osataan jo mennä. Mutta siellä ei pitäisi olla, koska alakerrassa tehdään remonttia eikä siellä ole kovin lämminkään. Mutta koska aikuisten kissojen wc on siellä, ja alakerran portaiden oven pitää olla aina vähän raollaan, niin helppohan siitä on pujahtaa luvattomille teille.
Meri osaa jo terottaa kynsiään kiipeilypuussa, Meri ja Essi oleskelevat usein kiipeilypuun kakkostasolla. Myös Santtu ja Carmen ovat valloittaneet kiipeilypuun kakkostason.
Tarjosin pennuille Royal Caninin Babycat 34 kuivamuonaa, ja yllätyin kun se maistuikin Santulle ja Essille. Muut eivät vielä sitä ruuaksi hyväksyneet.

Kurkistelua...
Emon opissa...
Santtu ja Carmen...
Santtu...
Meri lepäilee...
Carmenin ja Essin silmiä alkaa jo uni painaa...
Emon lähellä on niin turvallista...

Virallisiin nimiin palaan pikapuoliin.


Pennut kuuden viikon iässä 7.8.13.


Pentujen painot: Sinikilpikonna tyttö 605gr, kilpikonna tyttö 562gr, punainen poika 641gr ja creme tyttö 598gr.

Pennut ovat aktiivisia koko hereilläoloaikansa. Siskontyttöni olivat vierailulla kolmisen päivää, ja pennut saivat tutustua uusiin ihmisiin, tytöt olivatkin melkein koko ajan pentujen "kimpussa". Pennut ovat oppineet paljon uusia asioita. Kilpikonna tytön huomasin yhtenä päivänä selvästi jäljittelevän isompien kissojen hiiri leikkiä; lelu otetaan suuhun, viskataan se ilmaan ja sitten hypätään sen päälle. Kilpikonna tyttö myös ensimmäisenä valloitti hyppäämällä ja kiipeämällä kantokopan päälle. Creme tyttö onnistui kiipeämään kiiipeilypuun ensimmäiselle tasolle.

Myös olohuoneen sohva on valloitettu. Sinne kiivetään joko tarmokkaasti suoraan lattialta, kiipeämällä sohvalla istuvan ihmisen jalkoja pitkin tai sohvan sivulla olevan jalkapallin kautta. Sohvan takana on iso ikkuna, josta näkee ulos ihmeelliseen maailmaan.
Jo heti ensimmäisten kiinteän ruuan maistelujen jälkeen pennut peittivät ruokaa, mitä jäi lautaselle. Ilmeisesti ovat seuranneet emonsa toimintaa.

Pentujen virallisia nimiä olen pohdiskellut,koska alkaa olla jo kiire laittaa astutustodistus Kissaliitolle. Mutta miten vaikeaa nimien keksiminen on nyt ollutkaan!
Minulla on tapana antaa pentueelle nimet jonkun TEEMAN mukaan. 1. pentue sai nimensä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen, intiaanien nimien mukaan. 2. pentue sai nimensä Mozartin ja Bizetin oopperoiden henkilöiden mukaan. 3. pentue sai nimensä rikoskirjojen/dekkareiden ja tv:n rikossarjojen henkilöiden mukaan.

Mutta entä tämä 4. pentue? Minulla on jo jotakin mielessä, mutta en paljasta asiaa vielä. Pennut ovat jo saaneet lempinimet, jotka viittavat tuleviin virallisiin nimiin.

Creme tyttö on MERI.
Sinikilpikonna tyttö on ESSI.
Kilpikonna tyttö on CARMEN.
Punainen poika on SANTTU.

Jalkapallin uusi valloitus....
Leikkimistä urassa liikkuvan pallon kanssa....
Kantokopan päällä ekana...
Kiipeilypuussa....
Kiipeilypuun valloittaja, creme tyttö...
Fia mummo opettaa kynsien teroitus tekniikkaa...


Pennut viiden viikon iässä 31.7.13.


Pentujen painot: Sinikilpikonna tyttö 473gr (+121gr/vko), kilpikonna tyttö 419gr (+97gr/vko), punainen poika 498gr (+134gr/vko), ja creme tyttö 474gr (+130gr/vko). Kilpikonna tytön hieman vähäisempi painonnousu johtuu siitä, että hänelle ei kiinteä ruoka maistunut. Aloinkin sitten tutustuttaa häntä kiinteään ruokaan syötämällä ensin pikku paloja suoraan suuhun ja muutaman päivän päästä hän maisteli jo itse ruokaa kädestäni. Kaikille muille ruoka "yhteislautaselta" on maistunut; kanaa keitettynä, kanaa/seitiä voi nokareella paistettuna ja haudutettuna kaurahiutaleiden kanssa vedessä. Ruokalautasella muristaan ja äristään ja lyödään käpäliä ruuan päälle, joten piakkoin annan ruuat kullekin omalta lautaselta, ettei ruokailuhetkeen tulisi liikaa stressiä.

Hiekkalaatikkoja on tässä kerroksessa, missä pennut juoksentelevat, neljä kappaletta. Joskus pissaa löytyy muualtakin, mutta pääasiassa pennut ovat oppineet mainiosti hiekkalaatikolla käymään.

Juostaan hurjaa vauhtia, roikutaan verhoissa, jahdataan emon häntää, vaanitaan, kunnes on taas mukava nukahtaa emon nisille. Kaikenlaiset lelut ovat kiinnostaneet pentuja jo vähän alle viiden viikon vanhoina, pienet leikkihiiret, pikku pallot, huiskut yms. Ja pennut juoksentelevat kaikkialla asunnossamme, mutta alakerran portaisiin on vielä pääsy kielletty niiden jyrkkyyden takia.

Ruokailun jälkeen nukuttaa...

Kilpikonna tyttö linssiluteena...
Punainen poika ottaa rennosti...
Pennut liikkuvat ja juoksevat paljon, mutta näissä kuvissa (5vko) levätään...liikkuvasta pennusta on todella vaikea ottaa kunnon kuvaa....



Pennut neljän viikon iässä 24.7.13.

Pentujen painot: Sinikilpikonna tyttö 352gr, kilpikonna tyttö 322gr, punainen poika 364gr ja creme tyttö 344gr. Pennut liikkuvat koko hereilläolojan, juostaan, nujakoidaan ja tutkitaan kaikki mahdolliset paikat. Pentuhuoneessa (työhuoneemme) ei enää viihdytä, vain tutkiskellaan eteistä, keittiötä ja olohuonetta. Piirongin ja sohvan aluset ovat mukava piilopaikka

Keskiviikkona 24.7. huomasin, että kilpikonna tyttö oli tehnyt pissat hiekkalaatikkoon. Muutkin kävivät tutustumassa outoon laatikkoon.
Keittelin kanaa, pienin sen, lisäsin keittolientä ja Multicat mineraalivalmistetta. Ja jippii, ihmettelyjen jälkeen punainen poika ja sinikilpikonna tyttö jo mutustivat ruokaa.

Seuraavana päivänä jo kaikki pennut osasivat tehdä pissat hiekkalaatikkoon. Oppivat asian ihmeen nopeasti. Toisaalta, pentu pitää viedä laatikolle heti ruokailun jälkeen, että laatikko asia pysyy mielessä. Kyllä niitä pissoja on löytynyt muualtakin.

Perjantaina 26.7. ruoka maistui myös creme tytölle. Ainoastaan kilpikonna tyttö ei ole vielä suostunut syömään ruokaa.




Touhuamisen jälkeen uni maittaa.


Ruokalautaselle pitää varmuuden vuoksi laittaa etukäpälätkin....

Kantokopan suojassa.

Lauantaiaamun 27.7. touhuja kissaperheessä....


Pennut kolmen viikon iässä 17.7.13.

Tänään on varmistunut se, että meillä onkin kilpikonna tyttö, eikä suklaakilpikonna, kuten aiemmin oletin. Tummat värit viittaavat tähän.
Nita on jälleen siirtänyt pennut pienemmästä pesästä isompaan laatikkoon. Minnehän seuraavaksi muutetaan?
Pentujen painot: Sinikilpikonna tyttö 299gr, kilpikonna tyttö 279gr, punainen poika 300gr ja creme tyttö 280gr.

Pennuilla oli erittäin vilkasta kävelyä pentulaatikon ulkopuolella lauantaina 13.7. Vielä hivenen haparoivilla askelilla, mutta uudestaan ja uudestaan tultiin laatikon yli matolle. Erityisen vilkasta liikunta oli 17.7. sekä aamulla illalla. Näin pieniä hyppyjä ja juoksuja, kuperkeikkoja ja nujuamista keskenään. Pennut tuntuvat reagoivan ääneeni laatikossa siten, että lähdetään heti liikkumaan ja nostetaan päätä ylöspäin ja aletaan kivuta reunan yli. Myöskin laatikossa painitaan ja näykitään keskenään. Nuollaan käpäliä ja haukotellaan autuaasti. Nita emo on tietysti "huolissaan" kun pennut lähtevät laatikon ulkopuolelle, naukuu ja lähtee kantamaan pentuja niskasta takaisin laatikkoon.




Sisko (creme) ja sen veli (punainen).
Emon hoivissa.
Kilpikonna tyttö.
Sinikilpikonna tyttö.
Creme tyttö.

Pentujen nimiä tai edes kutsumanimiä en ole ehtinyt miettiä. Mutta ehkäpä nimet löytyvät minulle niin rakkaan musiikin piiristä, aika näyttää.


Pennut kahden viikon iässä 10.7.13.

Pentujen paino nousee mukavasti: Sinikilpikonna tyttö 249gr, suklaakilpikonna tyttö 227g, punainen poika 247gr ja creme tyttö 200gr. Punaisella pojalla on pieni häntävika eli häntäknikki.
Nita on siirtänyt pennut jo muutama päivä sitten pentulaatikosta paljon ahtaampaan pentupesään. Pennuilla ovat silmät auki, sekä ovat jo liikuskelleet pesässä paljon. Kurkistelleet reunan yli ja uskaltaneet pudottautua maton päälle lattialle ja tutkineet maailmaa haparoivilla askelilla.



Pennut kahden viikon iässä.


Pennut kahden viikon ja kahden päivän iässä.



Pennut kahden viikon ja neljän päivän iässä.

Huoleni creme tytöstä:
Tiistai aamuna 9.7. huomasin, että creme tytön paino oli yön aikana laskenut. (Punnitsemme pennut joka ilta n. klo 21) Pentu painoi 8.7. illan punnituksessa 217gr. 9.7. klo 8 paino oli 208gr, klo 12.45 205 gr ja klo 14.30 201gr. Pentu oli lisäksi hieman velton oloinen, eikä jaksanut imeä. Soitin aamulla heti ell.klinikalle ja sain ajan iltapäiväksi klo 15. jälkeen. Eläinlääkäri (sama, joka teki eutanasian aiemmin) totesi muuten terveen ja vilkkaasti liikehtivän pennun, mutta hieman kuivahtaneen, jolla rähmää silmissä. Arveli että kyseessä on hengitystietulehdus. Pentu nesteytettiin ja sai antibioottipiikin. Kotihoitona antibiootti jatkuisi viiden päivän ajan suun kautta. Lisäksi sain ohjeet mahdolliseen lisäruokintaan ellei pentu jaksaisi imeä. Illalla pentu oli väsynyt eikä jaksanut imeä kuin ajoittain. Paino oli edelleen laskussa, klo 21. vain 194 gr. Huoleni kasvoi.
Keskiviikko aamuna 10.7. huomasinkin ilokseni, että pentu oli pirteämpi ja kävi innokkaasti nisillä. Klo 21. punnituksessa paino oli 200gr, mutta torstai iltana klo 21 paino oli jo 216gr. Siitä alkaen paino on noussut todella hyvin ja muutenkin pentu on virkeä. Luulen, että pennun pelasti se, että en aikaillut lääkärin tutkimusta huomattuani painon laskun.

Pennut yhden viikon iässä 3.7.13:

Pentujen värit ovat kaksi punaista urosta, creme? tyttö, suklaakilpikonna- tai kilpikonna tyttö ja sinikilpikonna tyttö?. Sinikilpikonna tyttö painaa 170gr, suklaakilpikonna tyttö 148gr, punainen poika 158gr, punainen poika 125gr ja creme tyttö 163gr.


Suruni punaisesta burmapennusta:
Tiistaina 2.7. kiinnitin huomiota yhden punaisen pennun liikkumiseen, pennun eturaajat olivat sivuilla eikä pentu oikein jaksanut imeä. Aloin epäillä että pennulla on lattarinta. 4.7. vein pennun Univet eläinklinikalle Tampereelle. Eläinlääkäri totesi sen mitä olin epäillyt. Hänen mielestään lattarinta oli sen verran vakava, että päädyimme pennun eutanasiaan. Näin oli varmaan parasta: en halunnut yhtään pitkittää pennun kärsimyksiä. Hoidoista ei olisi hänen tapauksessan ollut mitään hyötyä eikä pentu olisi selvinnyt.
Lähetin punaisen pojan Helsingin Yliopiston kissojen lattarintaprojektin geenipankkiin, jota johtavat professorit Hannes Lohi ja Antti Iivanainen. Toivottavasti projektin myötä saadaan lisätietoa lattarintapennuista ja mahdollisesti myös keinoja rintalastan kehityshäiriöiden ehkäisemiseen.


Pennut viikon ja kahden päivän ikäisinä.


Nitan ja Motun pennut syntyivät 26.6.2013 hyvin kuuman kesäpäivän iltana.

Nitan supistuksen alkoivat klo 21.00 aikoihin ja siitä ne vähitellen tihenivät.

Ensimmäinen vaalea pentu syntyi klo 21.43 painaen 72gr.
Toinen vaalea pentu syntyi klo 22.04 painaen 86gr.
Kolmas tumma pentu syntyi klo 22.19 painaen 89gr.
Neljäs tummahko pentu syntyi klo 22.30 painaen 77gr.
Viides vaalea pentu syntyi klo 22.58 painaen 90gr.

Ensimmäisestä supistuksesta viimeisen pennun syntymään oli siis kulunut vain kaksi tuntia.


Kuvissa pennut ovat kolmen vuorokauden ikäisiä (29.6.) Painot ovat nousseet mukavasti eli pennut painoivat 106 - 120 gr.